Lentokoneasentaja

Monttööri – 1920-luvun lentokoneasentaja

Aero O/Y, eli nykyinen Finnair Oyj, aloitteli ilmailuliikennettä vuonna 1923, jolloin se sai ensimmäisen aaltopeltisen Junkers-koneen. Tällöin Suomessa ei ollut vielä varsinaisia lentokonemekaanikkoja, vaan silloinen Suomen Ilmailuvoimat (sittemmin Ilmavoimat) oli ainoa, joka antoi monttöörikoulutusta. Lentokoneiden osien nimet olivat muita kuin nykypäivänä. Esimerkiksi kuumailmapallo oli "aerostaatti", potkuri "ilmaruuvi" ja laskuvarjo "laskuvarjostin”.

Ilmailun pioneeriaikoina 1920- ja 1930-luvuilla lentäjän eli aviatöörin, kuten heitä tuolloin kutsuttiin, oli ensin opeteltava lentokonetekniikkaa, jotta pääsi edes haaveilemaan lentämisestä.
Aeron ensimmäinen Junkers F 13 K-SALA "Regenpfeifer" (suomeksi kapustarinta) saapui Suomeen maaliskuussa 1924. Sen mukana tuli saksalaisia avustamaan Aeroa aloittamaan lentoliikennettä. Avajaislento suuntautui Tallinnaan 20. maaliskuuta 1924 ja muutama kuukausi tämän jälkeen Aero ryhtyi liikennöimään Helsinki–Tukholma–Helsinki-reittiä. Omia asentajia ei Aerolla vielä ollut vaan yhtiö houkutteli Ilmailuvoimien kouluttamia miehiä siviili-ilmailun puolelle, aivan samoin kuin lentäjiäkin.

Aero O/y:n Junkers F 13 huollossa Kellosaaren lentokonesuojassa 1.11.1932. Kuvassa mekaanikot Aarne Niinivaara, Armas Melanen ja Vilho Saarisalo sekä esimies Karl-Oskar Fagerström. © Finnair Oyj:n arkisto
Miehet työn ääressä. © Viljo Aaltio
Aero O/y:n Junkers F 13 elokuussa 1929 Suomen ympärilennolla. © Suomen Ilmailumuseo
Aero O/y:n mekaanikko Eino Hyvönen sekä lentäjät Rudolf Gottschalk ja Mainio Raunio vuonna 1930. Junkers F-13 OH-ALI suoritti yöpostilentoja reitillä Helsinki–Tukholma–Kööpenhamina. © Suomen Ilmailumuseo

Ensimmäisiksi mekaanikoiksi oli kelpuutettu nuorukaisia viilareista ja autonkuljettajista teknillisen opiston käyneisiin. Vuodenvaihteessa 1922–1923 Santahaminassa järjestettiin viimein ensimmäinen mekaanikkokurssi nimellä "monttöörikoulu" ja kesäkuun 1923 puolivälissä Ilmailupataljoonan alaisuudessa aloitti Ilmailuvoimien Mekaanikkokoulu. Parin kuukauden mittainen alokaskoulutus annettiin Viipurin Ilmailuosasto 2:ssa. Myöhemmin kurssit järjesti Aeron perustama Ilmailuopisto, joka aloitti toimintansa vuonna 1964.

Nykypäivän lentokoneasentaja

Lentokoneasennuksen perustutkinnon suorittanut Suvi Heikkinen työskentelee lentokoneasentajana Patrialla, Kuorevedellä. Videolla Suvi kertoo, millaista työ oikein on. 

Uudenlaisia koneita ja älyteknologiaa

UUDENLAISIA KONEITA?

Vuonna 2050 ZEHST-yliäänikone lentää Pariisista Tokioon alle kolmessa tunnissa ja kulkee biopolttoaineella. Vuonna 2070 voit lentää 800-paikkaisella Progress Eagle -matkustajakoneella, joka on täysin päästötön ja jolla on itsestään korjaantuvat siivet.

ÄLYTEKNOLOGIA

Koneiden tarkastaminen helpottuu ja nopeutuu älyteknologian myötä. Digitaalitekniikka ja avioniikka, eli ilmailuelektroniikka, lisääntyvät. Ilmailualalla on pysyttävä alati kehityksen huipulla. Oman haasteensa alalle tuovat uudenlaiset konetyypit, joiden takia jatkuva koulutus on tarpeellista.

TEKNOLOGIA EI KORVAA IHMISTÄ

Vaikka teknologia on kehittynyt, fysiikan lait pysyvät edelleen samoina. Jatkuva digitalisoituminen on tuonut omat riskitekijänsä ilmailuun. Teknologian kehittymisestä huolimatta lentokoneissa täytyy edelleen olla myös mekaniikkaa lentoturvallisuuden varmistamiseksi.

Lähteet

Ismo Tervonen, Finnair Oyj
Lauri Leppänen: Helsingin pitäjän vuosikirja, 1964
7 aviation experts predict the future of flight, Business Insider, 13.7.2016
Timeline into the future of aviation, BBC Future, 10.6.2015 
Finna.fi

 

 

Jaa kaverille

#ammattiosaaja
Etusivulle