Poronhoitaja

Jääkauden loppu mahdollisti poronhoidon

Peurat olivat elintärkeitä riistaeläimiä jääkauden jälkeen, kun ihmiset levittäytyivät yhä pohjoisemmaksi. Poronhoidon katsotaankin saaneen alkunsa juuri peuranmetsästyksestä. Metsästyksen myötä villipeurojen määrä laski, ja ajan myötä siirryttiin vähitellen poronhoitoon peuroja kesyttämällä. Poroa opittiin hyödyntämään mahdollisimman paljon, poroista saatiin ravintoa ja raaka-aineita vaatteisiin ja työkaluihin. Porot toimivat myös kanto- ja vetoeläiminä.

Suurporonhoito sai alkunsa myöhäiskeskiajalla Länsi-Norjassa. Tunturipeuroista siirryttiin paimennukseen ja jutaamiseen perustuvaan poronhoitoon. Tämä menettelytapa levisi pohjoisessa 1300-1600-luvuilla. Porot laidunsivat laajalla alueella hankkien ravintonsa talvisin metsäseutujen jäkäliköiltä ja kesäisin tunturinummilla tai Jäämeren rannoilla. Jutausmatkat saattoivat olla jopa 400 kilometriä pitkiä.

Suomessa saamelaisten lisäksi muut pohjoisten alueitten asukkaat omaksuivat poronhoidon elinkeinokseen. 1700-luvun puoliväliin mennessä poronhoitoa harjoitettiin Kuhmo-Oulu-linjan pohjoispuolella, ja nykyinen poronhoitoalue on lähestulkoon sama.

Kokenut poromies Niiles Valle kertoo omista kokemuksistaan ja mikä tekee poronhoidosta niin kiehtovaa.

Lapinpukuinen mies valjastetun poron kanssa. Kuvaaja: Juhani Ahola. Museovirasto – Musketti.

Sukset ovat vaihtuneet moottorikelkkaan

Poromies Erik Valle kertoo, millainen on poromiehen arki nykyaikana. Ammatti on muuttunut, mutta perinteistä pidetään kiinni.

Poronhoitaja on suorittanut luonto- ja ympäristöalan perustutkinnon ja suuntautunut porotalouden osaamisalaan.

Taistelua suurpetoja vastaan uusin teknologioin

Poronhoito koostuu pitkälti vanhoista, monesti jopa satoja vuosia vanhoista, perinteistä. Vaikka näitä perinteisiä menettelytapoja edelleen noudatetaan, niin poronhoito kehittyy jatkuvasti ja uusi teknologia mahdollistaa uusia ratkaisuja. GPS-pantojen avulla poroja voidaan seurata reaaliajassa ja on mahdollista pysyä ajan tasalla suurpetoeläimien ilmestymisistä laidunalueille. Juuri suurpetojen hallinta ja niiden aiheuttamien vahinkojen torjuminen on poronhoidon tulevaisuuden kannalta tärkeimpiä kysymyksiä. Tähän ongelmaan tulee varmasti uusia ja tehokkaita ratkaisuja teknologian kehityksen myötä.

Poronhoito on pitkälti riippuvainen luonnosta ja perustuu uusiutuvien luonnonvarojen kestävään käyttöön. Tämä symbioottinen suhde poromiehen ja ympäristön välillä on elintärkeä alalla. Uudet keksinnöt ja ratkaisut, jotka mahdollistavat luonnonvarojen kestävän hyödyntämisen, auttavat myös turvamaan poronhoidon paikan pohjoisten alueiden tulevaisuudessa.

Lähteet

paliskunnat.fi
Lapin Yliopisto: Porotalouden hyvinvointi ja tulevaisuuskuvat eteläisissä paliskunnissa. Antti Pakkanen & Jarno Valkonen (2011).
Kala- ja riistaraportteja nro298: Porotalouden tulevaisuus. Tarja Meristö, Jukka Järvinen, Juhani Kettunen ja Mauri Nieminen (2004).

 

 

Jaa kaverille

#ammattiosaaja
Etusivulle